Tilaa tästä

Kotitalousjätteiden ja puuvillanviljelyn ympäristö vaikutukset

Arvioiden mukaan kotitalousjätteen määrästä kertakäyttövaippojen osuus on noin 10 %. Niiden elinkaari on ympäristön kannalta kestämätön. Kertakäyttövaippojen valmistaminen edellyttää puiden hakkuita selluloosan raaka-aineeksi. Vaippaa käytetään muutama tunti, jonka jälkeen se heitetään sekajätteisiin ja viedään kaatopaikalle.

Kertakäyttövaippa maatuu 300 – 400 vuotta tuottaen metaania, joka on ilmastolle huomattavasti haitallisempaa kuin hiilidioksidi (CO₂).
Käsityksen ympäristön kuormituksesta saa tutkimalla vaippojen käyttöä:
Suomessa syntyy noin 53 000 lasta vuodessa.
Arvioiden mukaan yksi lapsi käyttää noin kahden ja puolen vuoden vaippaikänsä aikana 5000 kertakäyttövaippaa.
Suomessa yksi ikäluokka tuottaa vaippajätettä noin 265 000 kappaletta joka päivä. Vuodessa määrä on 96 725 000 kappaletta.
Vaippaiän aikana ikäluokan tuottama vaippajätteen määrä on 265 miljoonaa kertakäyttövaippaa!

Puuvillan tehoviljelyssä käytetään huomattavia määriä kemiallisia torjunta-aineita ja lannoitteita, viljelmien tieltä hakataan valtavia määriä sademetsää. Tämä aiheuttaa huomattavia vaikutuksia ympäröivään luontoon esimerkiksi eroosion ja maaperän köyhtymisen ja vesistöjen saastumisen muodossa. Puuvillapelloilla ja tuotteen jalostamisessa käytetään enemmän torjunta-aineita kuin minkään muun kasvin viljelyssä: jopa puolet kehitysmaissa käytetyistä torjunta-aineista käytetään puuvillaviljelmillä.

Puuvillan kasvattaminen vaatii myös valtavat määrät vettä. Puuvillan on arvioitu olevan suurin vedenkäyttäjä viljelykasvien joukossa. Yhden puuvillakilon tuottamiseen tarvitaan

7 000 - 29 000 litraa vettä, jonka vuoksi puuvillapeltoja keinokastellaan yleensä runsaasti. Keinokastelun takia luonto kuivuu; pohjavedet laskevat ja maaperän suolapitoisuus kasvaa.  

Länsimainen lapsi tuottaa arvioiden mukaan enemmän jätettä kahden ensimmäisen elinvuotensa aikana kuin tansanialainen ihminen koko elinikänsä aikana.